Joku se minutkin pysäytti. Jos ei muu niin pienen pieni virus.
Viimeiset toipilaspäivät sattuivat viikonlopulle. Katselin ikkunasta helsinkiläisiä hiihtäjiä auringonpaisteisella ladulla, haistelin Apukuskin ulkoiluvaatteista pakkasen ja lumen tuoksua. Sairastaminen on ikävää ja raskasta, mutta olin päättänyt levätä ja saada itseni kerralla kuntoon.
Kaikessa täytyy olla se valoisampi puoli. Viime talvena oikea käteni oli näihin aikoihin leikkauksen jäljiltä surkastunut ja voimaton, peukalo ei oikein ollut vielä asettunut paikoilleen vaan valui keskelle kämmentä. Nyt pysyy kynä, kaulin, vasara ja virkkuukoukku hyvin kädessä, ryhdyimpä siis sohvannurkassa virkkaamaan.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Talvinen kokeilu, virkattu satulansuoja. Villa on niin ihana materiaali. Lämmin, hengittävä, hyvä kosteudenimukyky, muotoutuu käytössä mukavasti satulan muotoon. Villa pystyy imemään kolmasosan painostaan kosteutta tuntumatta silti märältä. Siis villa ylle 
Tarvitaan vain lankaa, koukku, kuminauhaa ja sakset. Päälliskappale virkataan muotoon kaavan avulla, minkä jälkeen reunasta poimitaan silmukat ja virkkataan reunus.
Ompa kaunis! Täytyy laittaa idea korvan taa, jahka saan lampaani kerittyä ja villat langaksi…
Onpa kivan näköiset ja varmasti lämmittää mukavasti.
Kun Apukuski näki valokuvassa oman satulansa hän kysyi, saisiko lainata kuvan villasuojaa ensi viikolla. Ovat luvanneet pakkasten jatkuvan. Tämä on mitätön askel ihmiskunalle, mutta suuri meidän perheelle
Lupasin virkata vaikka omien mittojen mukaan!
Ja tuo villan venyvyys ja muotoutuvuus tulee tuossa arjen esimerkissä hyvin esille. Apukuski kysyi “sitä kapeaa satulansuojaa”. Molemmat suojat on virkattu samalla kaavalla, joka on piirretty Orvokin satulasta.