” There is an olive three and a big oak in front of my home and usually a black and white cat laying in the shadow during the summertime. You will find this place, we´ll be waiting.”
Ja kuten yllä olevista kuvista näkyy, löysimme perille, minä ja Cycle Centerin lähettämä assistentti.
Kuluneen viikon aikana on tapahtunut paljon pieniä arkisia asioita, joista voisi kirjoittaa ja jakaa kaiken tai edes vähän. Kuten että täällä on kesäkurpitsa-aika, ja minä keitin kylmän kesäkurpitsa-jugurttikeiton. Maitotuotteiden ihanuudella voi yllättää ystävät jotka ovat tottuneet nauttimaan maitonsa maitona tai juustona.
Miten maituisi suomalainen kesäkeitto keskellä italialaista kesää, jälkiruoaksi kotikakkujen parhaimmistoa. Suunnistuksen MM-kisat, uudet pyöräilykengät, ylämäkiä, ihania paikallisia luomuviinejä, kuohkeaa ja maukasta taikinaa, ystäviä odottamassa aamutreeniä, tiskirätti, kenen tiskivuoro, espressopannun porina, sadetta ja ukkosta, lopulta myös aurinkoa.
Viime keskiviikkona Helsingistä 6.6. matkaan lähtenyt venetolainen kakkuvuoka on siis saapunut perille omaan kotiinsa Pohjois-Italian Schioon. Olemme pitäneet sille seuraa pian viikon verran, kumpin tahoillamme mutta yhteisessä vierashuoneessa leväten. Minun matkani jatkuu vielä pienen pienen hetken kotoa tullut suruviesti muutti suunnitelmat kerralla.
Kun ajattelen menehtynyttä läheistäni, häntä joka oli niin voimissaan ja täynnä iloa arkisista asioista, uskon yhä enemmän sanoihin ELÄ N.Y.T.
Pohjoisen Italian ihanuuksista vinkkaan myöhemmin.
-mip- 