Aihearkisto: 2009-07 Fillarilla Hollannissa

Kartta: Hollannin fillarireissu 2009

Miten vanhana hyvänä aikana jaksettiin sairastaa flunssia, kun ei vuoteessa vierellä ollut tietokonetta?

Askartelin ajankuluksi kartan viime kesän pyöräretkestä Hollantiin, sen pitäisi aueta TÄSSÄ. Tätä oli aika hankala tehdä, kun Googlen kartta tuntee vain tiet, ei pyöräteitä, ja niitä teitäkin on tuolla alavalla maalla runsaasti ristiin rastiin. Tiheään asuttua Eurooppaa 🙂

Netherland, summer 2009

Bike of the Week 3/2010 – Hortensia

 

Utrecht, Netherland 1.8.2009

Netherland 3.8.2009

 More from Dutch Hortensias in Finland ex. here. And what song? Markku Aro 1974: Anna kaikkien kukkien kukkia.

 

Polkupyörän matkamittarin kalibrointi

Tätä vanhaa juttua vuodelta 2009 luetaan edelleen sen verran, että laitan alkuun pienen päivityksen huhtikuussa 2012.

TÄMÄ JUTTU EI SISÄLLÄ OHJEITA FILLARIN MATKAMITTARIN KALIBROINTIIN vaan tarinan siitä, miten pieleen se voi mennä.

Paras tapa saada mittari toimimaan helposti on ostaa se asiansa osaavasta liikkeestä paikoilleen asennettuna 🙂 Minä ja kuopus käytimme tänä keväänä Helsinginkadun Cycle Centerin ammattitaitoa. Kun en jaksa enää lukea noita manuaaleja…

Sitten vuoteen 2009.

* * *

Regina, katujen kaunotar, sai polkupyörän matkamittarin muutama päivä ennen heinä-elokuun vaihteessa tekemääni Hollannin fillarireissua. Mittari ei tiedä, minkä kokoiseen pyörään se kiinnitetään, joten siihen tulee ohjelmoida renkaan koko. Tarkka kalibrointi pitäisi tehdä mittaradalla, jotta pyörällä ajettu kilometri vastaisi todellista kilometriä. Reginan mittarin tarkka kalibrointi jäi tekemättä… tyydyin ennen matkaa toteamaan , että lähikauppaan on aina ollut noin kilometri ja keskustaan reilu 11 km.

Hollannin matkalla emme asiaa juuri miettineet, poljimme ja katselimme maisemia. Sitten palasimme kotikulmille, map:n moneen kertaan polkemille poluille.

Maanantaina 10.8. lähdimme kotoamme Pohjois-Helsingistä vieraisille Meripolkijoiden luo Porvooseen. Ensimmäisen ”virheen” map huomasi Tapanilassa, jossa kuopuksen kettingit sunnuntaisella lenkillä katkesivat (todella, katkesivat). Kodin ja ks. paikan välimatka ei ollut sama kuin kuopuksen mittarissa. Toisen kerran map kysyi ajettua matkaa Ilveksen kotitalon liittymässä. Sekään ei kelvannut, kilometrejä olisi pitänyt kertyä himppusen enemmän. Kolmas kolaus tuli Söderkullassa; sinne on AINA KAIKKIEN mittarimiesten mukaan ollut pikkuisen pidempi matka. No, sovimme että minulla on kuntomittari, jolla ei kuvittele itsestä liikoja 😉 Meripolkijoiden pihassa mittarissa oli 45 km, keskituntinopeutemme ei vastannut map:n kokemusta ajosta. Päätimme selvittää asian seuraavana päivänä.

Meripolkijoiden yltäkylläisen kestityksen jälkeen riitti energiaa ja palasimme tiistaina 11.8. pääkaupunkiin hieman pidempää reittiä. Ostettuamme Porvoon keskustasta pakolliset kauralakritsat suuntasimme Hinthaaran liittymästä Kuninkaantien reittiä kohti Sipoota. Porvoon mutkaisella ja pikkumäkisellä maalaistiellä sai kokea myös tuulahduksen keskieurooppaa; rinnakkainajelu autojen kanssa oli sivistyneen mieluisaa. Onkohan tässä kohtaa Itä-uuttamaata ihan oma autoilijarotu, joka osaa rauhassa odottaa ohituspaikkaa, vaikka vauhtia pitäisikin hiljentää? Lisäksi ohitukset tehtiin riittävän kaukaa 🙂 No, tämä ihanuus väheni sitten loppumatkasta.

Reitin loppupuolella testasimme mittarin Tuomarinkylän suoralla maratoonarin urheilutieteellisen sentintarkalla mittaradalla. (Maratoonarin kirjavinkkilinkki on tässä.) Ja niin se on, että Reginan kilometri on vasta 920 m, jokaisesta polkemastani kilometristä ”puuttuu” noin 8%. Tämä on ihan mukava virhe, sillä 45 km matka Hamariin olikin todellisuudessa 49 km. Ja 64 km paluumatka olikin 69 km. Olisi ollut noloa, jos virhettä olisi ollut toisinpäin, eli olisin kuvitellut polkeneeni enemmän kuin itse asiassa tein 😉

Nyt tämä menee vähän jossitteluksi, MUTTA  luulenpa, että lauantainen Helsingin ympäriajo olikin 80 km eikä 74 km ja kahdenksan päivän aikana Hollannissa poljimme 841 km sijaan 908 km (pisin todellinen päivämatka olikin 171 km).

Semmoista sattuu 🙂

Hollannin fillarimatkan jälkiviisastelua

Tein heinä-elokuun vaihteessa map:n kanssa kahdeksan päivän fillarireissun Hollantiin. Poljimme siellä 841 km (todellisuudessa 908 km, kts. mittarin kalibrointi); lyhyin päivämatka oli 28 km ja pisin 158 km (171 km). Hollannin reissun jutut on nyt kuvitettu . Toivon, että niistä olisi iloa ja apua jollekin vastaavaa reissua suunnittelevalle. Ainoa vinkki, jonka haluan pyörämatkaa suunnittelevalle antaa, on tämä: toteuta se! Älä mieti liian pitkään 😉 Minua odottaa enää pyörän pesu, kokoaminen ja huolto. On siis jälkiviisatelun aika.

Amsterdam 4.8.09

Amsterdam 4.8.09

Mitä tarpeellista map:n repusta löytyi – mitä minulla ei ollut

  • nippusiteitä
  • teippiä
  • ohutta rautalankaa
  • pienet sakset
  • minikokoinen matkavedenkeitin kahdella kupilla 🙂

    "...nippusiteellä me paikkaamme sen..."

    "...nippusiteellä me paikkaamme sen..."

Aurinko armas

Pyöräilijä on koko ajan alttiina auringon säteilylle, vaikka päivä olisi pilvinen. Hyvästä pohjarusketuksesta huolimatta ihoa kannattaa suojata kunnon aurinkovoiteella. Muuten voi illalla poskipäät punoittaa, vaikka juomana onkin ollut vain vettä. Jollei halua vartalolleen pyöräilyvarusteiden (shortsit, pusero, sukat, hanskat ja kypärän hihna) kuvioita on paras unohtaa koko laji.

Mitä puuttui tai oli liikaa

Varusteluetteloni löytyy täältä.

Toppi oli melko turha, sillä olen sen verran niskan viimalle arka etten ajanut siinä kuin yhden kuuman päivän Flevolandissa. Tosin, sääolosuhteita ei voi ennustaa.

Yhdet urheilualushousut ajoon oli ok, ne sai pestyä illalla ja olivat yleensä melko kuivat aamulla. Turhaa niukkuutta oli yhdet alushousut ajamisen jälkeiseksi illaksi. Koska ne olivat illan viimeinen käytettävä vaate tuli ne heti ensimmäisenä iltana pestyä vasta hampaiden kanssa samaan aikaan. Ja koska ne olivat aamulla vielä märät, ripustin ne kekseliäästi fillarin tarakkaan viimassa kuivumaan. Eivät kuivuneet, kun tuli muutama aamupäivän sadekuuro, sen sijaan ne muuttivat väriä valkoisesta mustiksi 😉 Heitin roskiin ja ostin muutamat uudet.

Ajolasit japitkien trikoiden sijan irtolahkeet eivät olisi olleet pelkkää turhamaisuutta… Sen totesin Flevolandin päivinä 1.-2.8. Harkitsen jatkossa, ehkä.

Kartta ja kompassi

Olin printannut mukaan kartan Shipholdin lentoasemasta, sen oikeassa yläkulmassa näkyi osittain Amsterdam. Se olikin riittävä, sillä heti lentoasemalta ostamani kartta Fiets ideeën kaart 2009 oli erinomainen reittiopas ja kompassin kanssa riirrävä. Paikallisia karttoja olisi saanut aina alueilta, mutta emme juuri niitä kaivanneet. Sitäpaitsi niiden mittakaava oli meidän pyöräilyyn liian pieni, niiltä ajaa hetkessä ulos.

Omatekemä karttatelinen oli erinomainen! Siinä pysyi myös kompassi kätevästi käden ulottuvilla. Kompassia tarvitsin välillä muuhunkin kuin suunnan ottamiseen, siinä on toimiva pieni suurennuslasi. Ilman kompassia en matkaan lähtisi, sitä käytimme ja tarvitsimme paljon. Esimerkiksi kaupungeista ulos ajaessa oli monesti nopein ratkaisu ottaa ensin oikea suunta, polkea jonkun matkaa ja odottaa, että pyörätien opasteita ilmestyy reitille. Joskus myös yksinkertaisesti eksyimme reitiltä, kadotimme opastaulut tai tulkitsimme niitä väärin. Kompassin avulla voi hyvin linjata reitille takaisin.

Majoitus

Voi olla rohkeaa lähteä sesonkiaikana matkaan ilman minkäänlaisia majoitusvarauksia tai -tiedusteluja. Halusimme kuitenkin olla täysin vapaita polkemaan minne haluamme ja muuttamaan suunnitelmia päivän mittaan. Ennakkovaruksilla voisi ehkä säästää jokusen euron ja jonkun verran vaivaa, mutta se olkoon vapauden hinta. Seitsemän yötä maksoivat meille kahdelle yhteensä 586,40 €, se tekee keskimäärin 84 € / yö. Kallein majoitus oli 98,50 € (Emmeloord), edullisin 50 € (Vlissingen). Osaan sisältyi aamiainen, osaan ei.

Ruoka

Tavoitteemme oli, että ruokailu hoituu päivän aikana niin hyvin, ettei illalla ajon jälkeen tarvitse kuin pienen iltapalan. Energiaa otettaisiin silloin kun sitä kulutetaan. Tässä onnistuimme hyvin. Oma kestosuosikkini oli ruotsalainen näkkileipä, jota apuajajani map hankki minulle tarvittaessa vaikka IKEAsta ja kuljetti etulaukussa käden ulottuvilla. Näkkäriä tuli pureskeltua monta palaa 🙂 Emme harrastaneet ”raskaita” ruokia ja aterioita, pyöräillessä sellainen syöminen ei vain meille maistu.

Rahaa ruokailuun kahdeksana päivänä kului 301,51 €, mikä tekee keskimäärin 19 €/henkilö/päivä. Tuntuu aika pieneltä, mutta kyllä tämä on aika lähellä totuutta.

Edam-juustoa Edamissa

Edam-juustoa Edamissa

Muut menot

Muita kuluja tuli 84,50 €, josta fillarienkassien säilytykseen 36 €. Loput koostui kosmetiikasta, lautta- ja WC-maksuista, kartoista ym. pienestä.

Pyörien huoltoon kului 15 €, ja tuliaisiin sitten jotakin…

Kenelle suosittelen

  • pariskunnille, nuorille ja vanhoille
  • lapsiperheille, jopa hyvin pienten lasten kanssa (vuokraa perhepyörä!)
  • kaveriporukoille
  • retkeilyhenkisille polkijoille
  • EI sovellu härvelimiehille leiripaikaksi, monestakaan syystä

Miksi Hollantiin?

  • erinomainen pyöräilykulttuuri
  • hyvät merkityt pyöräreittiverkostot
  • mielenkiintoista katseltavaa, sekä rakennukset että maaseutu
  • paljon silmänruokaa, esim. hollantilaisten tapa koristella talonsa ja pihansa on… hauska
  • ainutlaatuinen vesielementti
  • tasaisella maalla matka taittuu joutuisasti, ehtii nähdä enemmän 🙂 ja maisemien vaihtuessa mielenkiinto pysyy hyvin yllä

8. päivä: Hollannin fillarireissu päättyy

Tiistai aamuna 4.8. hotellin verhot aukaistessani odotti kadulla näkymä kuin ruotsalaisesta tv-elokuvasta. Hotellin edusta oli suljettu poliisin punavalkoisella sulkunauhalla, kadulla käyskenteli kolme virkapukuista ja kaksi siviiliasuista Alankomaiden virkavallan edustajaa. Tämä ei taida olla polkupyörävarkaus. En tohtinut lähtiessä liiemmin kysellä tapahtumista, hotellin henkilökunta näytti tyynnyttelevän aamurutiinien ohessa yövuorossa ollutta kollegaa.

Kurt Wallander vai Jan Van Lander?

Kurt Wallander vai Jan Van Lander?

Tähän päivään päättyi kahdeksan päivän fillarireissu Hollannissa. Aamun aluksi kävin yhdessä eilen googlaamassani pyöräkaupassa (Bob orange bicycles)ostamassa tilavat, kätevät ja arkipyörä Orvokkini väreihin sopivat sivulaukut Suomen syksyisiin työ- ja kauppamatkoihin, 46 €. Jos berliiniläiset ovat fillarin takakorikansaa niin hollantilaiset ovat sivulaukkukansaa. Sivulaukkuja on kaikilla ja kaikenlaisia; tässä on linkki, josta voi käydä katsomassa muutamia malleja 🙂 Myöhemmin päivällä löysin kuopukselle etsimäni shopperin, kauniin vaaleanpunaisen pyörän sivulaukun, joka on samalla ”käsilaukku”, 28 €. Se löytyi ihan tavallisesta HEMA-tavaratalosta.

Wetwringschans, Amsterdam

Weteringschans 195, Amsterdam

Sitten muutama muu kaupunkikulttuurijuttu, ennen kuin iltapäivällä polkaisimme lentoasemalle purkamaan pyöriä kuljetuslaukkuihin. Amsterdamin päärautatieasemalla mietin, olenko koskaan nähnyt yhtä paljon polkupyöriä yhdessä paikassa. Joku ehkä on. Monikerroksinen, ilmainen fillariparkki on auki ympäri vuorokauden. Se on vartioitu, mutta tietysti pyörä jää sinne omalla vastuulla. Jotta parkista ei synny pyörien hautausmaata on kaupunki varannut oikeuden poistaa 28 vrk koskematta olleet pyörät pois.

Päärautatieasema, Amsterdam

Päärautatieasema, Amsterdam

 Lähtökahvit joimme museoaukiolla, monen muun matkailijan seurassa. Tämä kaupunkia kiertävä turistiperhe oli vuokrannut kätevän perhepyörän, joita näkee Hollannissa käytetössä aika paljon. Perheen isän mukaan se on ”erittäin turvallinen ja kätevä tapa liikkua lasten kanssa vieraassa kaupungissa”.

Safe and practical with children - thanks for photo!

Safe and practical with children - thanks for photo!

Lentokentälle suunnistimme aluksi kompassin ja kartan avulla, lopuksi seurasimme punavalkoisia opasteita. Emme käyttäneet moottoritetä 😉 Pakkausteknisistä seikoista ja parista sivulaukusta johtuen pyörälaukkumme painoivat hieman enemmän kuin tullessa, minun 20, 0 kg ja map:n 23,2 kg. Kun virkailija katsoi onnettoman pieniä käsimatkatavaroitamme hän vain totesi, että ehkä pyörät ovat kasvattaneet lihaksia viikon aikana. Emme maksaneet muutamasta ylipainokilosta siis mitään. Niin merkittävä osa hollantilaista identiteettiä pyöräilyharrastus näyttää olevan, että lentoyhtiön tarjoaman sämpylän pakkauksen päälipuolta koristaa pyörä, fiets. Tuulimyllyt, tulppaanit ja puukengät tulevat vasta kääntöpuolella.

fiets

fiets

 Kentällä vaihdoimme pyöräilyasut arkivaatteisiin, sillä Miksu ilmoitti map:lle tulevansa meitä pakulla vastaan. Kotona odotti kuumeinen esikoinen ja komean kakun leiponut kuopus, joka määritteli sisarensa sairauden sikainfluenssaksi. No, oli mikä oli, onneksi tämä tauti ei tullut perheeseen yhtään aikaisemmin, vaan saimme tehdä onnistuneen fillarireissumme Hollantiin.

Päivämatka 28,27 km

Koko reissun kokonaismatka 841,22 km

Sää aurinkoinen, +26 C

Päivän PLUSSA:

Päivän MIINUS:

Fillarit pääsivät yöksi omaan kotiin 🙂

7. päivä: Edamiin?

Aamiaisen jälkeen vaihdoimme siis hotellia, mutta ajatus polkea yksi päivä ilman kaikkia (sinänsa niukkoja) varusteita toteutui. Uusi hotelli Aalborg oli todellakin nurkan takana, matkaa taisi olla 500 m. Majoituksemme taso kohosi merkittävästi, * sijaan saimme ***, mutta jotenkin jäin kaipaamaan Bicycle hotellin rentoa ja lämmintä tunnelmaa. Hakiessamme fillareita pyörävarastosta BC-hotellin isäntä kyseli ajosuunnitelmiamme. Kerroimme olevamme tourimme loppusuoralla ja polkevamme jo huomenna lentoasemalle. Tämän kuullessaan hän kysyi, tiedämmekö reitin sinne… mutta totesi saman tien, että olettehan te tännekin päässeet. Tämä huoli kumpusi tarinasta, jossa kaksi amerikkalaista turistia pyöräili moottoritietä pitkin Shipholdista Amsterdamiin; poliisi pysäytti koko liikenteen, kunnes pyöräilijät oli ohjattu seuraavan liittymän kautta ulos 🙂

Pyörätien opasteet lentokentälle

Pyörätien opasteet lentokentälle

Suunnitelmissamme oli polkea ainakin Edamiin, ehkä Alkmaariin, siis tehdä sellainen pohjoinen juustolenkki. Päätimme katsoa millainen keli olisi ja miten vasen pohkeeni jaksaa. Taivaalla näkyi tummia sadepilviä, mutta olimme jo viikossa oppineet, ettemme voineet taivaalle tuijottamalla ennakoida, minne tuuli pilvet kuljettaa. Ajoimme keskustan läpi Pohjanmeren kanaalille, josta pääsee lautalla kätevästi Pohjois-Amsterdamiin. Lautta oli muuten fillareille ilmainen.

Lautta Pohjanmeren kanaalin yli, Amsterdam

Lautta Pohjanmeren kanaalin yli, Amsterdam

 Poljimme rantaa myötäillen kohti pohjoista. Volledamissa tupsahdimme keskelle turistimarkkinoita. Rantakatu, jonka kautta reitti LF 21 tietysti meidät ohjasi, oli tupaten täynnä kahviloiden ja matkamuistomyymälöiden seassa käyskenteleviä ihmisiä.  Siitä hieman pohjoisemmassa Edamissa oli sen sijaan rauhallinen ja leppoisa tunnelma. Päiväkahvipaikka 🙂 edam-patonkia Edamissa.

Edam

Edam

Kahvitauon jälkeen muutimme suunnitelmaamme. Emme lähteneet Alkmaariin, jossa olemme jokunen vuosi sitten autoreissulla käyneet, vaan pyöräilimme Pohjois-Hollannissa punavalkoisia opasteita seuraten. Alkmaarissa olisi odotettavissa samanlainen ruuhka kuin Volledamissa…

Hollantilaisilla on hauska tapa harrastaa suoramyyntiä. Talojen edessä tien varressa on pöytiä ja myyntikojuja, joista voi itsepalveluperiaatteella ostaa mitä milloinkin. Kukkia, vihanneksia, hedelmiä, ovenkahvoja, polkupyöriä, käsitöitä jne. Lapussa kerrotaan hinta ja maksua varten on jonkinlainen purkki. Käytännöllistä. Mutta sinänsä erikoista, että esim. elintarvikkeita voi myydä näin… no, minä olen kasvanut Suomessa 😉

Myytävänä sorminukkeja

Myytävänä sorminukkeja

Erään talon edessä matkalla Purmerendistä Zaanstadin suuntaan oli tarjolla, ei myytävänä, meheviä luumuja, pöydällä oli myös pieni hedelmäveitsi kuorimista varten. Vieressä oli myös vieraskirja, johon pysähtyjien toivottiin laittavan terveiset.

luumurasti

luumurasti

Samaisessa paikassa oli kyllä jotakin myytävänä… juuri sellainen italialainen vintage-pyörä, josta haluaisin tehdä kukkatelineen kotipihalleni! Mutta eihän minun ole mitään järkeä sitä täältä Suomeen viedä 😦 Ja loppulenkki olisi ollut aika raskas, jos olisin raahannut mukanani toista pyörää. Järki voitti tunteet.

MYYDÄÄN

MYYDÄÄN

Hollantilaisten intohimoinen pyöräilyharrastus näkyy monissa arkisissa asioissa, joskus yllättävissäkin yksityiskohdissa. Pyöräteiden varsilla voi nähdä esimerkiksi tällaisia roskakoreja, joihin voi kätevästi ohi ajaessaan heittää roskat.

fillariroskis

fillariroskis

Illaksi palasimme Amsterdamiin, ja kevennetyn päivämatkan ansiosta voimia riitti vielä iltakävelyyn.

Prinsengraht, Amsterdam

Prinsengraht, Amsterdam

 Päivämatka 72,98 km

Kokonaismatka 812,95 km

Sää on lämmin, puolipilvinen, kuurosadepilviä näkyi vaan ei osunut kohdalle.

Päivän PLUSSA: Luumut!

Päivän MIINUS: Sitä en nyt keksi.

Fillarit yöpyvät hotellin puutarhassa.

6. päivä: Flevolandissa sataa – kohti Amsterdamia

Emmeloordin kirkon kellot soivat sunnuntaiaamuna 2.8. tiheään. Märkä keskusaukio oli hotellin ikkunasta katsottuna kovin hiljainen ja autio. Yöllä oli satanut, TV:n paikallisuutisten säätiedotus lupasi tälle päivälle + 19-20 asten lämpötilaa ja sadetta. Mietimme, mihin mennä. Kohti Amsterdamia, vai Amsterdamiin? Eilen ajattelimme polkea IJsselmeerin poikki Lelystadista Enkhuizeniin, mutta nyt sää ei näyttänyt siihen suotuisalta, ei myöskään tuuleen suunta, joka olisi juuri sillä taipaleella vastainen.

Päätös syntyi aamiaisen aikana. Amsterdamiin, josta varasimme hotellin kahdeksi yöksi. Parhaimmillaan kylvimme **** kylpyammeessa, nyt viettäisimme loppupäivät * Bicycle Hotel Amsterdamissa. Sateessa on kiva polkea, kun katto ja vuode on tiedossa 🙂 Amsterdamista käsin ajattelimme käydä vielä ainakin Edamissa

Edellisenä iltana vasemman pohkeeni yläreuna vihoitteli, mutta nyt kuuman kylvyn, kevyen venyttelyn, relaksantin ja hyvin nukutun yön jälkeen se on taas kunnossa. Onneksi. Päätin kuitenki vetää heti aamusta pitkät trikoot ajohousujen alle, ettei viima ja sade viilennä lihaksia. Olen aiemmin pitänyt map:n irtolahkeita lähinnä pyöräilyharrastukseen kuuluvana turhamaisena yksityiskohtana, mutta tämä reissu on saanut minut näkemään asiat toisin. Kun on koko päivän satulassa voivat sääolosuhteet vaihdella melkoisesti. On paljon kätevämpää pukea riisua pelkät taskuun sopivat lahkeet kuin vetää aina pois ja päälle kokonaan uudet housut. Tosin jälkimmäisestä on enemmän hupia muille pyöräilijöille 😉

Alkumatkasta kävimme Schoklandissa, Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvalla museoalueella, joka oli vielä vuoteen 1942 asti saari. Schoklandissa ehdimme katsella ja kuvata pohjoispäässä sijaitsevan majakanvartijan talon ennen kuin taivas repesi ja saimme niskaamme kunnon sadekuuron. Kuvassa oleva talo on siis joskus ollut osa tiheään asuttua saarta, oikeassa reunassa näkyvät valkeat ja vasemmalla mustat merkit osoittavat merenpinnan aiempaa korkeutta.

majakanvartijan talo, Schokland

majakanvartijan talo, Schokland

sama paikka

sama paikka

Sadetakki piti yläosan kuivana, mutta kengät olivat hetkessä läpimärät. Pitkän pyöräilyharrastuksensa aikana map on ehtinyt kokeilla kaikkea mahdollista pitääkseen sukat sateella kuivina, mutta mikään ei ole toiminut. Vesipisara on pieni ja liukas, ja aina löytyy rako, josta se kaatosateella kenkään ui. On kai vain totuttava märkiin kenkiin, valittava mahdollisimman hyvä sukka ja odotettava että sateen maahdollisesti loppuessa enin vesi poistuu. Pyöräilykenkiin on suunniteltu hyviä ilmanottoaukkoja, mutta vedenpoistokanavissa olisi mielestäni vielä tuotekehittelylle tilaa.

Tällä reitilla LF 20 oli varmasti huonoimmat päällysteet koko matkassamme. Lelystadin kohdalla alkoi hampaita kalisuttavalla kivetyksellä pomppiminen jo hermostuttaa. Toinen ikävä puoli oli se, että reitin varrella ei ollut juuri palveluita; yritimme päiväkahville Leylystadin kupeessa olevaan paikalliseen ”Ideaparkiin” Batavia Stadiin, mutta kun tarjoilija kohteliaasti ilmoitti meille ettei Bataviaan saa tuoda polkupyoriä, päätimme mieluummin jatkaa matkaa kuin lukita pyorämme kaemmas ja purkaa tavarat. Kahvit saimme vasta Almerestadissa, mutta silloinkin meidän piti poistua reitiltä. Meillä oli ollut sama ongelma edellisenäkin päivänä, jolloin poljimme Flevolandin itäreunaa pohjoiseen. Päivä oli todella lämmin ja ajattelimme täyttävämmä vesipulloja tiheästi matkan varrella, ettei tarvitse raahata kilokaupalla juomia pyörän päällä – todellisuudessa ajoimme useita pätkiä liian vähällä juomisella.

kanaalien penkereillä laiduntavat lampaat

kanaalien penkereillä laiduntavat lampaat

 Tämä päivä oli tuulimyllyjen, lampaiden ja etanoiden päivä. Lelystadista pohjoiseen oleva alue tuntuu olevan niitä kaikkia täynnä. Kovaa tuulta vastaan pyöräteiden suojaksi on täällä kuten muuallakin Hollannissa istutettu puu- ja pensarivistöjä. Sen minkä maiseman näkyvyydessä menettää ajomukavuudessa voittaa. Sateen jälkeen olivat pyörätiet täynnä kotiloita ja etanoita. Mieleeni tuli puutarhurin kosto, kun fillarin renkaan alla rusahteli. Seuraavana päivänä pyöränrungossa roikkuvia etananraatoja pois nyppiessäni ajattelin myös etanan kostoa. Kanaalien penkereiden joskus hyvinkin kapeita ja kohtalaisen jyrkkiä maa-alueita hyödynnetään nerokkaasti lampaiden laidunmaana. Käytännöllistä ja kätevää, samalla heinä tulee luonnollisesti lyhennettyä ja lannoitettua. 

tuulivoimaa

tuulivoimaa

Bicycle hotel Amsterdam

Bicycle hotel Amsterdam

Onneksi koko päivä ei ollut sateinen, loppua kohti saimme vähentää vaatteita niin että perille Amsterdamiin poljimme jo lyhyissä ajohousuissa ja -paidoissa. Amsterdamiin on selkeän asemakaavan vuoksi helppo tulla, löysimme sujuvasti ihanan pikku hotellimme, jossa odotti pieni pettymys. Tuplabuukkauksen vuoksi saatoimme viettää Bicycle hotellissa vain ensimmäisen, emme enää toista yötä 😦 Vataanoton ystävällinen poika pahoitteli tilannetta, mutta kertoi ”pomon” tiedustelleen meille jo yösijaa kulman takana olevasta toisesta hotellista. Maksaisimme tänne sopimiksen mukaiset kaksi yötä, ”pomo” kävisi hoitamassa maksun toiseen hotelliin puolestamme. Ihmettelin järjestelyä, sillä olisinhan voinut maksaa itse toisen yön uuteen hotelliin. Seuraavana päivänä ymmärsin syyn; uuden hotellin vuorokausihinta on korkeampi, mutta meille tarjottiin majoitus sopimaamme hintaan. Eli hintatakuu toimi 🙂

van Ostadestraat 123, Amsterdam

van Ostadestraat 123, Amsterdam

Fillarita pyöravarastoon viedessämme saimme päivityksen suurkaupunkiin: ”I woudn’t go to the town with those bikes… at least you should have stronger locks…” Mutta paksuja rautaketjulukkoja emme aio hankkia, ne painavat aivan valtavasti. Teemme omat ratkaisumme 🙂 Mielessä on vielä ensimmäinen päivä ja ensimmäinen pysähdys lentokentän jälkeen, jonkun kylän ostoskeskuksessa. Ihmettelimme, kun kaupassa käyvät ihmiset tulevat lastaamaan sivulaukkujaan ja ja lähtevät huoletta takaisin jatkamaan ostoksiaan. Telineissä oli myös lukitsemattomia pyöriä, kuin kesä-Iitissä konsanaan.

fillarin lukitus amsterdamilaisittain

fillarin lukitus amsterdamilaisittain

Päivämatka 111,74 km

Kokonaismatka 739,97 km

Sää oli vaihteleva, välillä satoi kuin saavista kaatamalla, lopuksi oli puolipilvistä; onneksi koko ajan lämpötila oli noin + 20 astetta.

Päivän PLUSSA: Varauduimme säätiedotuksen ja alkumatkan kaatosateen jälkeen sadepäivään, mutta matkan aikana sää selkeni.

Päivän MIINUS: Reitin varrella ei ollut kahvipaikkoja ja tien päälyste oli ajoittain todella huono ajaa.

Fillarit yöpyivät ihan oikeassa pyöravarastossa, lajitoveriensa seurassa.

5. päivä: Flevolandiin

Lauantaina 1.8. suuntasimme polkupyörämme sarvet kohti koillista, Flevolandin merestä kuivattuja alueita.

roos

roos

Hotelliaamiaisen jälkeen pääsimme ajamaan pitkään ilman ilman varsinaisia huoltotaukoja. Seurasimme aluksi pyöräilyreittiä LF 4, Utrectin kaupungissa, jossa pysähdyin kuvaamaan aseman vieressä olevan hienon fillariparkin, vaihdoimme reitille LF 9.

Utrecht

Utrecht

kahden kerroksen väkeä

kahden kerroksen väkeä

 Spakenburgissa reitti vei meidät tietysti kaupungin keskustaan, jossa oli kunnon lauantaimarkkinat. Opasteet olivat myyntikojujen peitossa, ajelimme ja talutimme jonkin aikaa ennen kuin löysimme reitin eteenpäin. Siinä sivussa ostimme paikalliselta jäätelönvalmistajalta Mink´s Ijs töttöröt. Myyjä kysyi sujuvalla hollannilla pyöräni lippua osoittaen olenko skandinaavi? Tämä oli aika yleistä – meidät nimettiin usein juuri skandinaaveiksi, ei sen tarkemmin suomalaisiksi. Pohjoismaiden ristilippu toimii siis eräänlaisena laajenpana brändinä.

Tämän päivän, kuten eilisenkin, yksi keskeisin maiseman elementti on lehmä. Niitä laiduntaa näillä seuduilla uskomattomia määriä. Maidostahan se juusto täällä enimmäkseen tehdään 🙂

lehmä = koe

lehmä = koe

Flevolandin itärannasta jäi vaikutelma, että se on yhtä suurta camping-aluetta. Erikoisuutena oli suuri Hundstrand, pitkä hiekkaranta jonne koirien kanssa tuleminen on luvallista ja toivottua. Meno näytti aika hauskalta. Samaisen Flevolandin rantaryteiköissä asuu melkoisesti höttiäisiä, joita väkisinkin lenteli silmiini runsain määrin. Jouduin tarkistamaan kantaani ajolaseihin, joita en ole katsonut minun tasoiseni pyöräilijän tarvitsevan. Hikisillä sormilla ei juuri viitsisi silmiä kaivella, mutta oli pakko. Toisaalta, hyönteiset ovat suuri vapaana lentävä proteiinivarasto. Jos rohkenisin voisin ajella suu auki ja kasvattaa samalla pohkeista vielä suurempia.

Spagenburgista koilliseen, pyörätietä kanaalin penkereellä

Spagenburgista koilliseen, pyörätietä kanaalin penkereellä

Olimme suunnitelleet yöpyvämme Kampenissa, mutta kun sinne päästyämme (ajoa 136 km) ilma ja oma olo olivat upeita päätimme jatkaa eteenpäin. Koska pohjoisessa palvelut harvenevat päätimme varmistaa yösijan. Soitin ystävälleni P:lle Suomeen ja pyysin häntä etsimään Emmeloordin keskustassa sijaitsevan hotellin puhelinnumeron. Varausta tehdessäni huomasin, että ehkä sokerien saanti oli jäänyt hieman liian vähälle. Aivot eivät toimineet, kun yritin sanoa puhelinnumeroani englanniksi, vaan minun piti kirjoittaa se itselleni ja kääntää visuaalista kanavaa apuna käyttäen. Hyvä testi 🙂 Sain kuitenkin varatuksi huoneen, joten jatkoimme matkaa.

Kello 20:00 Emmeloordiin saapuessamme oli lämmintä vielä + 27 astetta! Kun map kävi illalla paikallisessa kebab-ravintolassa kyseli paikallinen nuori mies mistä hän on kotoisin. – Norjasta? Tanskasta? – Mitä, Suomesta! Mitä ihmettä te täällä teette? Niinpä. Syödään ja nukutaan.

Päivämatka 158,59 km (171 km kts. mittarin kalibrointi)

Kokonaismatka 628,23 km (678 km)

Sää on upea, lämmintä + 29 astetta, iltaan asti, aurinkoista.

Päivän PLUSSA: Hotellia varatessani virkailija kysyi: ”With bath or shower?” Saunan jälkeen kuuma kylpy on paras haude polkijan pohkeille.

Päivän MIINUS: Rantaryteiköiden pienet höttiäiset, joita oli aika ajoin silmät ja suu täynnä. Ajolasit olisi ollut hyvät.

Fillarit yöpyivät hotellin varastohuoneessa.

4. päivä: Go go go Gouda

Perjantain 31.7. poljimme mutkaisia reittejä Bredasta Goudan kautta Woerdeniin, pyöräilyreittejä LF 11, 2 ja 4 seuraillen. Kauniita maalaismaisemia. Heti Bredan jälkeen kadotimme hetkeksi reitin opasteet ja päätimme suunnata Pohjanmeren kanaalin sillalle punavalkoisia viittoja sillalle seuraten, siltä pääsisimme taas vihreälle reitille. Muutama kilometri moottoritien vartta myötäillen oli ikävän meluisa kokemus, muistutus siitä, että olemme keskellä tiiheästi asutettua Eurooppaa. Reitinvalinnalla on väliä 😉

Kun maahan kaivetaan kanava täytyy poistomaa siirtää johonkin. Helppo ja käytännöllinen tapa on koota siitä viereen valli, jonka päälle tehdään pyörätien. Näin hieman muuta maisemaa korkeammalla kulkevalta pyörätieltä on mukavat näkymät alemmas, vaikkapa kauniille pihamaille. Onko tämä hollantilainen unelma, talo kanavan varrella?

Dordrect

Dordrect

Olimme lähteneet hotellista pelkällä aamukahvilla ja näkkileivällä, varsinaisen aamiaisen söimme Dordrechtissa 44 km ajon jälkeen. Odottelu kannatti, sillä sain siellä aivan ihanan voileivän lämpöisellä brie-juustolla, saksanpähkinöillä ja hunajalla.

aamiainen Dordrechtissä

aamiainen Dordrechtissä

Dordrechtistä ajoimme lautalla Papendrechtin puolelle, kaksi pyöräilijää 2,20 €. Vähän matkan päässä teimme vielä toisen lossimatkan, kaksi pyöräilijää 1,30 €.

lossimatka kahdelle pyörälle 1,30 €

lossimatka kahdelle pyörälle 1,30 €

Reittimme kulki Kinderdijkin tuulimyllyalueen halki, saimme siis tutustua sekä hollantilaisiin tuulimyllyihin että heinäkuisiin monikansallisiin turistiryhmiin. Osa jälkimmäisistä osoittautui melko vaarallisiksi, sillä alueella vuokrattiin polkupyöriä. Myös henkilöille, joilla ei selvästikään ollut juuri aiempaa pyöräilykokemusta. No, elämys tämäkin.

Molens van Kinderdijk

Molens van Kinderdijk

Goudaa lähestyessä muuttuivat kastelukanavat epämääräisen rehevöityneiksi leväaltaiksi. Osalle peltoja oli pystytetty tauluja, joissa oltiin selvästi huolissaan alueen tilanteesta. Ymmärsin lähinnä ”me lehmät ja lampaat haluamme elää täällä” lauseet, asian ytimestä en päässyt selville. Mikä täällä mättää? Täytyy yrittää nyt jälkikäteen selvittää.

leväkanava

leväkanava

kultainen Gouda

kultainen Gouda

Goudassa joimme päiväkahvit, tutustuimme alueen majoituspalveluihin ja päätimme varata hotellin Woerdenista.

Minun tutustuessani alueen juustonvalmistuksen perinteisiin ja nykyaikaan vartioi map mieluusti pyöriämme keskusaukiolla.

Mukaan ostimme tietysti hieman Goudaa, iltapalalle, mutta emme lehmän- vaan vuohenmaidosta valmistettua.

rest in peace...

rest in peace...

 Pyöräilyreitti LF 2 Goudsta pohjoiseen kulkee kauniin vesialueen poikki, samoin LF 4 itään kohti Woerdenia seuraa paljolti kanavan rantaa. Kaunista ja mukavaa polkea.

LF 4 Woerdeniin (lännestä)

LF 4 Woerdeniin (lännestä)

Päivämatkaa tuli 110,14 km (118 km kts. mittarin kalibrointi)

Kokonaismatka on nyt 469,64 km (507 km)

Sää on lämmin, puolipilvistä.

Päivän PLUSSA: Ihana aamiainen Dordrechtissä; ensin 40 km ajoa, sitten täysjyväpatongilla lämmintä brietä, hunajaa ja saksanpähkinöitä 🙂

Päivän MIINUS: Goudan eteläpuolella kanaalit olivat kamalassa kunnossa, levämattojen peitossa.

Fillarit yöpyivät hotellin autotallissa.

3. päivä: Vlissingesta itään, Bredaan

Tälle päivälle oli yksi ainoa selvä ajatus ja tavoite: majapaikka pitäisi löytää hieman edellistä oltaa aikaisemmin. Kaikki muu oli pitkään epäselvää. Edellisenä iltana mietimme, lähdemmekö aamulla etelään kohti Belgiaa vai itään ja jatkamme Tour de Hollantia. Aamulla olimme molemman samaa mieltä, itään. Tämä on Tour de Hollande, tähän emme Belgiaa sekoita. Valitsimme itään vievän pyöräilyreitin LF 13.

Kun tavaraa on matkassa vähän saattaa toisinaan unohtaa että sitä on ollenkaan. Lähdimme jo varhain majapaikastamme ja odotimme 8:30 erään kaupan edessä sen aukeamista, jotta voisimme täydentää juoma- ja myslipatukkavarastoamme. Siinä odotellessa map mietti, mihin ihmeessä hän ne juomat laittaa… ja muisti, että hänen varustukseensa kuului musta Haltin reppu. Missä se on? Se oli jäänyt vuokrahuoneeseemme, johon ei onneksi vielä ollut pitkä matka takaisin. Huomattavasti hupaisampaa olisi ollut todeta sama illalla Bredassa.

Reitti LF 13 Vlissingestä/Middelburgista itään tuntui eilisen jälkeen maisemallisesti tylsältä. Toiseen suuntaan polkeminen voisi olla mielekkäämpää, sillä perillä odottaa Pohjanmeri, tähän suuntaan alkumatka oli todella vain siirtymätaivalta. Ensimmäisten tuntien aikana minulle selvisi, mistä niitä edullisia hollantilaisia vihnneksia tulee. Alue oli täynnä erilaisia vihannes-, hedelmä-  ja juuresviljelmiä. Maissia, sipuleita, perunoita, vehnää, päärynöitä, omenoita ym. ym.

Mistä niitä sipuleita oikein tulee?

Mistä niitä sipuleita oikein tulee?

Bergen op Zoomin jälkeen reitti poikkesi hetkeksi Belgian puolelle. Jos emme olisi sitä kartasta tienneet emme olisi varmaankaan edes asiaa huomanneet. Nyt osasimme valppaina bongata rajakadun, jonka jälkeen ainoastaan autojen rekisterikilvet näyttivät muuttuvan.

Rajakatu

Rajakatu

Bergen op Zoomin kohdalla reitti muuttui selvästi mielenkiintoisemmaksi, meitä kuljeteltiin mm. rehevien metsiköiden halki. Hollantilaisen pyörätien esimerkkiä en voi antaa, niitä mahtuu meidänkin yli 800 km matkamme varteen niin monenlaisia. Paremmin asiaa kuvastaa hollantilaisten suhtautuminen polkupyörään ajoneuvona. Seuraavaan kuvaan olen yrittänyt tiivistää tätä ajattelutapaa. Polkupyörä on ajoneuvo, jonka paikka on ajoradalla. Joskus sille on selvästi merkitty oma osa ajoradasta, joskus (käytännössä paljon!) on jopa erillisiä pyöräteitä. Nopeammin liikkuva ajoneuvo, oli se sitten auto tai toinen pyörä, tietysti huomioi ja väistää turvallisesti hitaammin liikkuvaa. Maalla tiet ovt usein kapeita, yhden kaistan levyisiä, mutta näillä ihan tavallisilla pelisäännöillä homma toimii. Kaupungeissa jalankulkijoiden ei tarvitse ahtautua vihreää odotellessa pyörätien ja ajoradan väliseen epämääräiseen alueeseen, vaan he ylittävät kerralla ajoradan, johon kuuluu sekä auto- että pyöräkaista. Näin myöskään pyöräteillä seisoskelevia jalankulkijoita ei yksinkertaisesti ole.

jossakin Bergen op Zoomin tai Roosendaalin lähettyvillä

jossakin Bergen op Zoomin tai Roosendaalin lähettyvillä

Iltapäivällä olimme saaneet niskaamme muutaman sadekuuron, ja Bredaan saapuessamme takanamme oli mustat sadepilvet. Niinpä map suuntasi ensimmäiseen sisääntulotien varrella näkyvään hotelliin kysymään sijaa majatalosta. Yövyimme **** hotelli Princeville Bredassa, tosin fillarimme saivat hieman heikompitasoisen majoituksen keittiön lukitulla pihamaalla. Vastaanoton tyttö ihasteli mastercardini Viivi ja Wagner kuvaa. Vielä ihastuneempi hän oli kuullessaan mistä kuvassa on kyse. – Todellakin, nainen ja sika! Valitettavasti en osannut kertoa, onko Viiviä ja wagneria käännetty muille kielille, hän saa selvittää sen itse.

Neljän tähden hotellissa oli vähintään neljän tähden ilmastointi; pyykki oli kuivaa jo aikaisin aamulla, ilman fööniä!

Suomi-sukat pitää olla puhtaan valkoiset!

Suomi-sukat pitää olla puhtaan valkoiset!

Nämä kansalliset merkit (sukat + tarakassa lippu) keksin lisätä Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan kirjan loppupohdinnan ansiosta. Niistä olikin toivottavaa hyötyä, ne saavat ihmiset tuleman herkemmin juttusille. Kun esimerkiksi odotin täällä Bredassa risteyksessä map:ia, joka oli tiedustelemassa hotellihuonetta, pysähtyi kanssani juttusille iäkäs, sähköpyörätuolilla liikkuva mies. Hän puhui vain hollantia, minä käytin lähinnä saksaa. Käsien avustamana kävimme pitkän keskustelun. Hän halusi tietää mm. mistä olen kotoisin, millä olen tullut Hollantiin, kenen kanssa liikun, missä olen ajellut ja mihin olen matkalla. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, sai hän vastaukseen kaikkiin kysymyksiinsä. Hollannissa näin muuten enemmän sähköpyörätuoleja kuin missään aiemmin. Miksi? Syitä on todennäköisesti monia, mutta varmasti polkupyöräilyä tukeva liikennekulttuuri tekee myös muille liikuntarajoitteisille ulkona liikkumisen helpommaksi. Suomalaisten pyöräteiden liuskat kun eivät aina kaltevaa tasoa muistuta 😉

Päivämatka 138,17 km (149 km kts. mittarin kalibrointi)

Kokonaismatka 359,50 km

Sää: Lämmintä, kuurosateita sen verran, että sain käyttää eilen ostamaani sadetakkia.

Päivän PLUSSA: Kuuma kylpy ajon jälkeen!

Päivän MIINUS: Kolme päivää ja neljä kaatumista nollavauhdista, aina vasen polvi kolhien 😦

Fillarien yöpaikka: Hotellin keitti”n lukittu piha.