Aihearkisto: Pyöräily on kivaa!

KahVelo Tikkurilan Silkkitehtaalla 21.5.16

Tikkurilan Silkkitehtaalla (Tikkurilantie 44) vietetään lauantaina 21.5. kaikille avointa Silkin korttelijuhlaa. Tapahtumaan voit tutustua tarkemmin Facebookissa.

KahVelo saapuu paikalle kello 14-15 ja viipyy iltamyöhään. Laatikoissa ovat mukana myös suuret bialettimme, joista keitämme erään asiakkaamme sanoin ”aikuisten kahvia”, mokkaa. Saatavilla on tietysti myös heti valmista suodatinkahvia. 

EVÄSKORI 

Kahvi 1 €/2 €     Tee 1 €     Mehu 1,5 €/2 €

Nokkosfocaccia 2 €     Minisämpylä 2 €, mikrosämpylä 1,5 € (munakoiso/salami/valkohomejuusto)

Valkosuklaa-suolapähkinäleivos 2 €     Amaretti 1 € (mantelipikkuleipä, GLUTEENITON)

Maissigalette 1 € päällinen valinnan mukaan (voikukkahunaja/tulinen punainen pesto/saksanpähkinä crema/vihreä cashewpähkinäpesto) GLUTEENITON


Kuvan nokkosfocaccia on vasta menossa uuniin, tarjoilimme sitä ensimmäisen kerran Kriittisellä pyöräretkellä 10.5.

Minisämpylöitä valmistamme kolmella erilaisella täytteellä. Täysin vegaanin sämpylän välissä on pariloitua munakoisoa (kuva). Salamisämpylöiden väliin viipaloimalla venetolaista Sopressa salamia. Juustosämpyläämme viipaloimme Kolatun juustolan VALMA brie valkohomejuustoa. VALMA on laktoositonta, ja seuraksi voi ostaessa valita hilloa maun mukaa (ruusun terälehtihillo/punaviinihyytelö/sinappinen mostarda). 

Euron pienen välipalan saa valitsemalla Maranon maissigaletten päälle makea, suolaisen tai hieman tulisen  lisukkeen. Italialainen pähkinäcrema ja peston ovat eettisiä reilunkaupan tuotteita. Vihreän peston oliiviöljy on Palestiinasta ja punaisen peston chili Sri Lankasta, tuotteista enemmän täällä. Voikukkahunaja on kevään ensimmäistä kerättävää hunajaa ainakin Asiagon ylängöllä Alppien etelälaidalla. Siinä jos missä maistuu kevät!


Tervetuloa kahvelolle!

Baana kiinni, pyörät tulee! 

Harmittaa.

Perjantaina 13.5. Helsingin Baanalla ajettiin Naisten kansainvälisen etappiajon prologi. Aurinkoinen perjantai-iltapäivä, Helsingin vilkkaimpia väyliä, upea tilaisuus esitellä kilpapyöräilyä kaikille ohikulkijoille ja tarjota kilpailijoille yleisöä, näkyvyyttä ja kannustusta. En ymmärä miksi muuten kilpailu tuodaan Baanalle parhaaseen aikaan?

Sinne päätin siis polkea minäkin, luomaan sitä ”kisatunnelmaa”, jota ennakkomainonnassa kaivattiin. 

Kisajärjestäjän sivulla on hienoja valokuvia, joissa pyöräilijöiden taustalla liput hulmuavat, niitä voi katsella yllä olevasta linkistä. Onneksi, sillä järjestäjät olivat tehneet kaikkensa, jotta kilpailijoita ei paikan päällä näkisi. 

Lähtö- ja maalialue oli selkeästi rajattu, jotta kilpailijoiden turvallisuus on taattu. Näinhän sen pitää olla. Yllättävää oli se, että koko tapahtuma-alue oli peitetty autoilla, lisäksi alue oli rajattu muutamaksi vyöhykkeeksi muovisella nauhalla. Erikoisinta oli, että jopa podium, jossa palkintojen jako tapahtui, oli eristetty. Miksi? 

Kauempaa katsellessa sai vaikutelman, että Kansalaistorin etelälaidalla oli tullut tilapäinen pysäköintialue. Mitään mielikuvaa PYÖRÄkisoista ei olisi syntynyt, jollei kovaäänisestä olisi kaikunut jatkuva huuto: Baana on suljettu…. Ja samaa huusivat stressaantuneena järjestäjät ihmisille, jotka yrittivät päästä töihin, kotiin, tapaamisiin. 

Tunsin myötähäpeää, sillä toimitsijoina oli monia ystäviäni ja puolisoni. Maantiepyöräily on lähellä sydäntäni, muutama perheenjäsenen ja moni ystävä on siihen hurahtanut. Lisäksi naisena olisin toivonut urheilijoille parempaa, tai edes jonkinlaista näkyvyyttä.

No, se oli mahdollisuus jota ei käytetty. Toivon, että kilpailijoiden osalta kaikki meni hyvin. 

Yksi pyöräilyyn liittyvä myytti on ”kaupungilla neljää kymppiä huristavat pyöräilijät”. Olisi ollut mukavaa, jos ohikulkeva kansa olisi nähnyt, miltä oikeasti näyttää kun pyörä kulkee neljänkymppiä. Nyt taisi syntyä uusi myytti ”kilpapyöräilijöistä, jotka huutavat ja hätistävät kaikki muut pois”. Vinks vinks, Paloheinän metsässä näkee joskus ilmoituksia, joissa kerrotaan jo VIIKKOJA aikaisemmin, että alueella on pyöräilykisa.  Ja jos haluaa ulkopuolisilta suljetut kisat, oman porukan kesken, piilossa muiden katseilta, ei kannata tulla Helsingin keskustaan. Valokuviin saa liehuvat liput ja sinistä taivasta muuallakin. 

Juu, kyllä harmitti että jäi näkemättä Suomessa harvemmin kisaileva Sari Saarelainen. Mutta näinhän paljon autoja Baanan edessä, sekin on aika harvinaista 😀 Ja tapasin ystäviä, jotka hekin piipahtivat paikalla kuvitellen siellä olevan suuren pyöräilykisan tunnelmaa. 

Lopuksi, toivon että viranomainen, joka myöntää luvan sulkea Baana, edellyttäisi luvan saajalta jonkinlaista ennakkoilmoittamista paikalla. Eihän koko KEHÄ I:stäkään vedetä kerralla pariksi tunniksi kiinni, ilman että siitä ilmoitettaisiin, lisäksi tapana on ilmoittaa kiertotiet. Moni pyörällä kaupungissa liikkuva ei oikeasti tiennyt, mistä pääsee länteen, kuuluttajan ”Musiikkitalon vierestä pääsee Töölönlahdelle” avusta huolimatta. Kaikki kun eivät olleet menossa Töölönlahdelle eivätkä Töölöön. 

TdL – Tour de Leikkipuisto

Lauantaina 7.5. Fillarikahvila KahVelo polkaisee ensimmäisen kerran tulevaisuuden klassikkoajon Tour de Leikkipuisto. Tavoitteenamme on startata aikaisin aamupäivällä ja piipahtaa useassa Länsi- ja Etelä-Helsingin leikkipuistossa, niissä kun ei ole kahvia kaipaaville vanhemmille juurikaan palveluja. 

Mukana ei tällä kertaa ole kaasuliettä ja Bialetteja vaan ainoastaan suodatinkahvia, näin pystymme hieman nopeampikin siirtymien ja voimme palvella useampia kahvin ystäviä. 

Kahvin lisäksi tarjolla on mehua ja Pullabuffet, jossa suolaisempaa pullaa edustaa herkullinen foccacciaa. Gluteenittoman välipalan saa maissigaletesta, jonka päälle levitetään kevään ensimmäinen nokkospesto. Nokkospesto sisältää nokkosenlehtien lisäksi cashewpähkinöitä, Asiagon juustoa (Pennar), oliiviöljyä, suolaa ja vähän valkosipulia.

EVÄSKORI

Kahvia, mehua

Pullabuffet (L): sitruunarahkapullia, suklaapullaa, Tuorejuusto-Appelsiinipullia, auringonkukkapullia

Foccacciaa: sipuli, oliivi ja aurinkokuivattu tomaatti 

Maissigaletteja ja nokkospestoa (L, G)

Rapsakat maissileivät tulevat pohjois-italialaisesta Maranon kylästä, joka on kuuluisaa maissinviljelyn aluetta. Marano Vicentino sijaitsee tasangolla, aivan Alppien juurella, Leogra-joen vieressä. 

Viime helmikuussa KahVelo vieraili yhdellä alueen tiloista ja tutustui biodynaamista maanviljelyä harjoittavaan Marcoon. 

KahVelon Vappu 2016 

Polkupyöräkahvila KahVelon Vappu alkaa aattona polkaisulla Sibeliuspuistoon, jossa olemme noin kello 13. Sieltä jatkamme matkaa Topeliuksen ja Alvar Aallon leikkipuistojen kautta Kamppiin. Kaksi kahvilapyörää on parkissa Narinkkatorilla aattona 30.4. Yritämme olla Pyöräkeskuksen lähettyvillä kello 16 aikoihin, voit seurata fillareiden tarkempaa sijaintia  Facebookissa ja Twitterissä.

Kampissa voi myös koristella polkupyörän kevätkuntoon, saatavilla on KahVelon persoonallisia, yksilöllisiä satulansuojia sekä muita keväisiä somisteita. 

Vappuaamuna aamukahvelot voi nauttia Kaivopuistossa jo kello 8 jälkeen, aina 10 asti, jolloin siirrymme musiikkitalon liepeille Kansalaistorille

VAPUN EVÄSKORISSA on 

Savumuikkuja saaristolaisleivällä (L)  4 €

Kolmen juuston oliivileipää  2 €

Minisämpylöitä: prosciutto/juusto/salami/munakoiso (L, V)  2 €/3 €

Grappakakkua (myös L)  2 €

Omena-puolukkakakkua ja puolukka pureta 2 €

Suklaa-chilikakkua (G, L)  4 €

Kahvia: suodatinkahvia/mokkaa  2€/1 €

Teetä  1 €

Mehua  2 €

Pocket coffe -konvehteja (sisällä 100% arabica kahvia), baba   1 €


Kahvelo Kampissa 

Tiistaina 12.4. kello 17-18 voi Kampin Pyöräkeskuksen edustalla nauttia kupillisen kahvia ja pientä purtavaa. 

Polkupyöräkahvila Kahvelon oli tarkoitus aloittaa toimintansa huhtikuun kriittisen pyöräretken yhteydessä, mutta koska liikehuoneistot  ja kaikki lupa-asiat eivät ennättäneet kuntoon ei liiketoimintaa voi aloittaa. Mikään ei silti estä tuomasta pientä iloista piristettä arkeen, kaikki tuotteen tarjotaan hintaa 0 €, niin kauan kuin niitä riittää. 

Tarjolla on maistiaisia seuaavista Kahvelon tuotteista: 

Amaretto (G, L)

Sitruunakakkunen (myös L)

La mandorlata 

Grappakakku (L)

Maranon maissi Gallette + avokado-sinihomejuustopure (G)

Rouheinen Minisämpylä (L)

Saaristolaisleipä + savumuikku

  

Pitkä hiljaisuus ja bussilippu

Julkaisin usean vuoden ajan tässä blogissa Viikon fillaria. Se oli joku kohtaamani polkupyörä, joka herätti mielenkiintoni, joko pyörä itsessään tai paikka ja tila jossa se oli. Viimeiset viikon fillarit julkaistiin kesän ja syksyn rajalla 2015, viikoilla 38-40. 

Alkujaan ajatukseni oli tuoda esille mielenkiintoisia, persoonallisia fillareita, jakaa ajatuksia pyöräilyperheen moninaisuudesta ja erityisesti tavallisen Arkipyöräilyn kauneudesta. Silloin laatikkopyörät ja kukkasin koristellut etukorit olivat Helsingin kaduilla vielä harvinaisia. Nyt tilanne on toinen, onneksi. Viikon fillareita kohtaa jokaisen kadun kulmassa ja niitä vilisee aamuruuhkassa seisovien autojen ohi. Viime viikolla Paloheinään polki mies, jonka pitkässä perhepyörässä oli mukana neljä lasta ja iso kasa suksia. 

Syksyllä blogi takkuili ja haki uutta suuntaa. Miksi kirjoitan, mitä haluan jakaa? Itsenäisyyspäivänä blogi hiljeni kokonaan. Tapahtui jotakin odottamatonta, kuten elämässä on tapana, ja minun voimavarani hupenivat. 

 ”Elämä on kuin polkemista pyörällä. Tasapainon yllä­pitämiseksi on vain pysyttävä liikkeellä”. Niin kulunut kuin Einsteinin sitaatti onkin, tiivistyy siinä sekä elämisen, olemisen että pyöräilyn sietämätön keveys. 

Eteenpäin. Ensimmäistä kertaa olen ladannut matkakorttiini arvon sijasta aikaa. Olen matkustanut bussilla, ratikalla ja junalla ja ihastellut pääkaupunkiseudun julkista liikennettä. Bussin ikkunasta olen ilolla katsellut polkupyöriä, jotka säässä kuin säässä rullaavat osana jokapäiväistä liikennettä. Näkökulman vaihto, vaikka pakon edessä, on aina antoisaa. Samaan aikaan kotiimme on muuttanut ensimmäinen rahtipyörä, kotimainen Helkama, toista työpyörää odotamme Hollannista Suomeen lähiaikoina. 

  
Helmikuussa vetäydyin hetkeksi ystäväni kanssa Pohjois-Italiaan, matkalaukussa mm. 200 karjalanpiirakkaa. 

Venetsia talvella, karnevaalien jälkeen, tyhjimmillään ja hiljaisimmillaan. Ei jonoja, ei hälinää. 

Bassano di Grappa, jossa olimme ensimmäisenä yönä hotellin ainoat asiakkaat, ja vuoden ensimmäiset pyöräturistit. 

Brenta-joen pyöräreitti, jonka varrella olevan trattorian isäntä pyysi saada ottaa meistä valokuvan: – Referenssi. Suomalaiset pyöräretkeilijät minun ravintolassani helmikuussa!

Padova, jonne poljimme +5 C vesisateessa. Perillä kädet oli niin kohmeessa, ettemme pystyneet etsimään mobiilikartasta hotellimme sijaintia. Onneksi Italiassa apu on aina yhtä lähellä kuin lähin ihminen.

Schio, jossa leivoimme 160 korvapuustia, Thiene, josta ostimme kaksi suurta Bialettia, Millegroppe Asiagon ylängöllä, jossa hiihdimme murtsikkaa ja yövyimme vanhaan Malgaan tehdyssä majatalossa. Poleo, jossa tutustuimme talvipuutarhoihin, kukka- ja lehtikaaleihin, purjoihin, radicchioon, fenkolin ym. Marostica, jossa linnan ovet avattiin meille, päivän ensimmäisille ja todennäköisesti apinoille vieraille. Marano, jossa Marco esitteli ylpeänä biodynaaminen tilansa uutta investointia, myllyä ja sen upeita jauhinkiviä.

Pieni kylä, jossa pysähdyimme ostamaan juustoa. Asiakkaana ollut herra kysyi olemmeko naimisissa. Minä luonnollisesti ajattelin, että hän tarkoitti olemmeko aviopari, ja kun vastasin kielteisesti esitteli hän meille juustokauppiaan, joka oli vielä poikamies ja kuulemma hyvä mies olikin. Oliko kyse italian taidostani vai kulttuurieroista, en tiedä, mutta saimme kaikki nauraa ja me vielä hyvää juustoa, jolla jaksoi polkea pitkälle.

 Eteenpäin! KahVeloa polkien!

  

Hyvää itsenäisyyspäivää 6.12.2015

  
Kuva: Musta & Valkoinen

Amaretti di KahVelo

Onhan se ihan pystyyn kuollut ajatus, perustaa yhden päivän ulkoilmakahvila Suomen marraskuuhun. Mutta jos siihen liittää polkupyöräilyn sietämättömän keveyden ja hyvät ystävät, on se kokeilemisen arvoista.

Lupasimme KahVelon asiakkaille jakaa täällä amarettiemme ohjeen, niiden, joita tarjoilimme Ravintolapäivänä KahVen, teen ja kaakaon kanssa.

IMG_1364-0

Tarvitset tosiaan vain manteleita, sokeria ja kananmunia. Sitruuna on ekstraa, me emme sitä perusamaretteissa käytä. Gluteeniton ja laktoositon.

  • 250 g manteleita / mantelijauhetta
  • 25 g karvasmanteleita / 2 tippaa karvasmanteliöljyä / amarettoa
  • 200 g sokeria
  • 160-180 g kananmunan valkuaisia (5-6 kananmunaa)
  • ½ sitruunan raastettu kuori
  • Lämmitä uuni 160 asteeseen
  • Sekoita kuivat aineet kulhossa
  • Lisää munanvalkuaiset vähän kerrallaan. Älä lisää kaikkea heti! Paista ensin koekakku, lisää tarvittaessa valkuaisia.
  • Puristele taikina kokoon käsin
Kastele kädet kylmässä vedessä ja kasta ne sokeriin. Pyöritä taikinasta pieni pallo. Pyöräytä pallo sokerissa. Asettele pallot leivinpaperille, jätä kohoamisvaraa, paista 160 asteessa.
Amarettien tulee kohota vähän, säilyttää muotonsa ja rakoilla pinnalta. Paistoaikaa tarvitaan reilu 20 minuuttia.
Jos ensimmäinen kerta ei onnistu, tee niin kuin Ilse, vie lässähtäneet kakkuset töihin. Siellä syödään kaikki, mikä pöytään tulee! Maku on kuitenkin niin hyvä, että kollegojen kommentit rohkaisevat uuteen yritykseen.
Uudestaan, uudestaan, uudestaan. Kokeile ja yritä!
Ennen pellillisen paistamista kannattaa paistaa yksi koekakku. Jos se ei 10 min kuluttua kohoa, on taikina liian kovaa; lisää valkuaista. Jos se 10 min kuluttua lässähtää, on taikina liian pehmeää; lisää mantelijauhetta ja sokeria.

 

Ravintolapäivänä 21.11. KahVelolle?

Lauantaina 21.11.2015 on marraskuinen ravintolapäivä. Viimeksi olin mukana kevään tapahtumassa, silloin keitimme Teurastamon pihalla afganistanilaista aash-keittoa ja keräsimme rahaa Bamyanissa toimivalle naisten pyöräilyjoukkueelle. Paidat teetettiin ja lähetettiin puolustusvoimien kuljetuksessa Kabuliin, josta ne pitkä odotuksen jälkeen pääsivät perille ja käyttöön. Right to Ride -hankkeesta voi lukea aiemmista jutuista.

Marraskuun ravintolapäivässä on liikkeellä KahVelo, kahdesta laatikkopyörästä ja yhdestä perävaunusta muodostuva liikkuva kahvila. Reitti kulkee Vallilasta Kallion ja Hakaniemen kautta Kansalaistorille, josta poljemme edelleen Baanalle. Tarkempaa tietoa reitistä ja aikataulusta voi seurata facebookin tapahtumasivulla.

 
KahVelo tarjoaa pienimuotoista, kaunista ja laadukasta kahvilapalvelua. Tuotteitamme ovat trangialla ja mutteripannulla keitetty kahvi, caffé, suomalaisittain espresso, sekä caffé macchiato (sama kahvi maitotilkalla) ja haudutettu tee. Lisäksi meillä on rajoitettu erä muita kahvituotteita, myös kaakaota, niistäkin voit lukea tapahtumasivulta.

Kahvin voi halutessaan makeuttaa sokerin sijaan hunajalla, laatikossa on ainakin italialaista RHODODENDRO-hunajaa.

  

KahVe tarjoillaan luonnollisesti pikkumakean kanssa, tilasimme Italiasta ihania pehmeitä AMARETTI-keksejä, nämä Amaretti Virginiat ovat oma intohimoni. Amaretit ovat gluteenittomia, meidän tuotteemme sisältävät vain mantelia, kananmunaa, sokeria ja hunajaa.

Makeannälkään on tulossa muutakin, talvikauteen kuuluvat luonnollisesti piparit. Niiden päälle sipaisemme salviahunajaa ja leikkaamme pienen palan Val di Fiemmen kuuluisaa PUZZONE-juustoa. Muut makeat päivitämme tapahtumasivulle, menu on vielä hieman kesken.

  

Lisäksi saatavilla on ainakin ystäväpiirissä hyvin tunnettua Orvokin oliivileipää. Leipää, joka on kuin ateria, se sisältää mm. kolmea eri juustoa, pähkinöitä ja valkoviiniä. Aamulla leivottavien sämpylöiden väliin leikkaamme SOPRESSAA, venetolaista salamia, jota olemme saaneet kahdesta kylästä, Schiosta ja Maranosta. 

Tässä ravintolapäivässä käytämme paljolti itse maahantuomiamme italialaisia lempiherkkujamme. Vastaavasti mielessämme on viedä seuraavana ravintolapäivänä suomalaisia makuja Italiaan. Tosin ilman laatikkopyörää, valitettavasti.

   

Naisilta naisille, Helsingissä pyöräily kuuluu kaikille

Alussa oli tarinoita. 

– Kun olin pieni minä varastin naapurista pyörän ja yritin opetella ajamaan. Mutta siihen se jäi. Minun maassani (Pakistan) ei pyöräily ollut naiselle sopivaa. Oli niin vaikeaa, mennä kouluun ja kaikki muu.

– Pienenä leikkipuistossa minä pyöräilin, siellä oli niitä kolmipyöräisiä hauskoja pyöriä. Mutta nyt minä haluan oppia ajamaan oikealla pyörällä.

– En ole koskaan ajanut pyörällä, minua pelottaa, mutta haluan oppia.

Lopussa oli unelmia.

– Sitten kun osaan ajaa hyvin alan pyöräillä töihin.

– Aion hajoitella niin kauan, että osaan ajaan hyvin. Minä tarvitsen tämän taidon.

– Minä haluaisin joskus päästä pyöräretkelle!

– Mistä voisin lainata pyörän, että voin harjoitella?

 
Helsingin Polkupyöräilijät ry on jo parin vuoden ajan järjestänyt pyöräilykouluja maahanmuuttajanaisille. Lauantaina 22. elokuuta 2015 alkoi Suvilahdessa uusi, tällä kertaa kaksi kahden tunnin opetuskertaa kattava kurssi. 

Miksi maahanmuuttajille? Sen sanoitti eräs aiemmalla kurssillamme ollut nainen. 

– Teille suomalaisille on niin luonnollista, että kaikki osaavat pyöräillä. Minun kotikylässä pyörä hankittiin vain, jos koulu oli kaukana. Minun kouluni oli lähellä, joten en koskaan saanut pyörää. Siskon koulu oli kaukana, mutta siskon pyörään ei saanut koskea. Myöhemmin, kun lähdin yliopistoon, en enää ajatellutkaan että voisin oppia pyöräilemään. 

Miksi naisille? Monessa kulttuurissa pyöräilyä ei pidetä naiselle sopivana. Edelleenkin ihmettelijöitä on, yksi oppilaistamme kertoi nauraen, miten hänen ulkomailla asuva ystävänsä ihmetteli aikooko hän tosiaan istua jalat harallaan satulaan. Se kun on niin rumaa… tai ainakin outoa. 

Uuden taidon opettelu vaatii paljon rohkeutta, ei ole helppoa olla potkutteleva ja vaappuva aloittelija kun samaan aikaan Kellohallin edestä suhauttelee vauhdikkaita pyöräilijöitä, lapset ja koirat tarakassa. Useampikin oppilaamme on aloitanut esittelynsä kertomalla, kuinka aviomies on yrittänyt opettaa, mutta ei siitä ole tullut mitään. 

Miksi naisilta? Oppilaamme tulevat hyvin monenlaisista kulttuuritaustoista, yhdistävä tekijä meillä on helsinkiläisyys ja pyöräily. Haluamme laskea kynnyksen osallistumikseen niin alas kuin se on mahdollista, siksi opettajina on vain naisia, saamme siitä kolmannen yhteisen tekijän. Jollekin tämä voi olla tärkeä seikka. Mutta kyllä kalustosta vastannut Topi oli paikalla ja auttoi meitä fillarien säädöissä, emme me miehiä piiloon laita 😉 

  
Aiemmat maahanmuuttajille suunnatut pyöräilykurssit HePo on tuottanut itse, yhteistyökumppaneina on ollut mm. Pelago, Seurakuntayhtymä, Oranssi ry ja Moniheli ry, joka on auttanut tiedottamisessa. Toteutuksesta on vastannut ns Satun tiimi eli Satu Leppänen, Ilse ja Mirja, mukana on ollut myös vaihtuvia hepolaisia ja tuttavapiiristä haalittuja apuvoimia. Mm. katuajoryhmän takamiehenä on polkenut HePon pj Matti Kinnunen ja Suvilahden autoja ohjaillut maanteiden masteri Matti Priha. HePon kuuluisaa joukkovoimaa.

Tällä kertaa lähtötilanne oli toinen. Helsingin Liikuntavirasto otti yhteyttä HePoon ja tiedusteli ohjaajia naisten pyöräilyopetukseen. Jossakin oli tahtotila, eli naisia jotka haluavat oppia pyöräilemään, Liikuntaviraston Laura Nokkala järjesti puitteet ja vastasi tiedottamisesta. Laura on myös mukana tämänkertaisessa toteutuksessa, lauantaina hän juoksi muiden mukana ohjaamassa, auttamassa ja kannustamassa. HePon kannalta tämä on hyvin toimiva malli. Paikalla oli fillarit ja motivoituneita opiskelijoita, me toimme osaamisemme eli varsinaiset opetusjärjestelyt. 

Lauantaina alkanut kurssi poikkesi aiemmista myös siten, että kaikki naiset puhuivat hyvin suomea. Edellisillä kerroilla opetus on ollut englanniksi. Kurssin päävetäjä on Satu Leppänen, ohjaajina ovat myös hepolaiset Ilse, Jonna ja Mirja (minä) sekä Sadun kanadalainen ystävä Laura, joka on aiemmin ollut mukana HePon retkillä.

Kahden tunnin kurssi alkaa tutustumisella ensin toisiimme ja sitten polkupyörään. Tärkeimmät pyörän osat, niiden nimet suomeksi, polkupyörän toimintaperiaate. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, miten jarrut toimivat. Tai että satulan nimi on satula.

Tämän jälkeen aloitetaan olennaisin ja tärkein osa eli tasapainon hakeminen. Pyörän satulat ovat matalalla, jotta olo tuntuu turvalliselta ja jalat yltävät maahan. Suvilahden loivaan alamäkeen jaloilla potkutellen, tavoitteena nostaa molemmat jalat hetkeksi ilmaan. Kyllä ei ole helppoa.

Kun tasapaino alkaa löytä, jatketaan alamäkeen potkuttelua siten, että toinen jalka on polkimella. Tässä kohtaa yksilölliset erot eriyttävät ryhmää. On turha jatkaa eteenpäin liian nopeasti, vaikka monella onkin kova into päästä polkemaan. Ne, jotka pysyvät tasapainossa nopeasti, alkavat yleensä kokeilla polkemista omaa tahtia, ja hetken kuluttua ulkotila täyttyy ilon kiljahduksista ja ryhmän kannustavista taputuksista. Tämä hetki on se, joka saa vanhan ja kokeneen ammattikasvattajankin joka kerta herkistymään, eikä ilonkyyneleitä tavitse onneksi pidätellä. Oppilaiden alussa käsinkosketeltava jännitys ja pelko muuttuvat halauksiksi ja nauruksi.

Ohjaajan taitoa tarvitaan tässä kohtaa erityisen paljon kannustamaan heitä, jotka tarvitsevat oppimiseen enemmän aikaa. Puolivälin lepotauon ja juttutuokion päätteeksi Satu aina muistuttaakin, että ”nyt me ohjaajat keskitymme niihin, jotka tarvitsevat eniten apua”. Nopeasti edistyneille riittää yksi ohjaaja taitoharjoitteluun. Joskus voi olla tärkeä palauttaa opiskelija hetkeen, jolloin seisoimme aloituspiirissä ja esittelimme itsemme. 

– Muistatko? Tunti sitten et ollut koskaan edes istunut pyörän satulassa ja kerroit jopa vähän pelkääväsi. Nyt sinä olet tässä, potkuttelet ja pystyt irrottamaan jalat maasta. Et enää pelkää ja jännitä vaan hymyilet. Sinä osaat, sinä opit. 

Oikotietä kun ei ole.

 

Aloitin jutun oppilaiden puheenvuoroilla, päätän sen ohjaajien Ilsen, Jonnan ja Satun sekä muutaman hepolaisen ajatuksiin. Puheenvuorot on julkaistu avoimessa facebook-ryhmässä, joten rohkenen siteerata heitä. Blogi kun leviää HePoa ja Helsinkiä laajemmalle ja tätä ilosanomaa on niin mukava jakaa!

Ilse: Suurta rohkeuttahan tämä koulutus osallistujiltaan vaati. Mutta halu ja tahto oppia oli suuren suuri. Palkitsevinta apuohjaajana oli nähdä, että tässä ajassa pelokkainkin nainen sai pyöräilyn perustaidot, ja innon jatkaa harjoituksiaan kurssikertojen välillä. Mieleeni jäi nainen, joka sanoi ettei luovuta ennenkuin hän tämän osaa, koska hän todella tarvitsee tämän taidon. Ja aivan loppumetreillä hän pyöräili avustuksetta – on aivan upeaa olla mukana!!

Satu:  Liikkuminen on erittäin keskeinen tarve arjessamme. Pyöräily edistää tasa-arvoa, sillä se on liikennemuoto, joka ei poissulje ihmisiä iän, varakkuuden, koulutuksen tai luku/kieli-taidon takia. Pyöräily helpottaa liikkumista kodin, palveluiden ja työn välillä. Se kehittää ihmisten sosiaalista verkostoitumista. Mutta moni ei voi pyöräillä, koska ei osaa. Me tarjoamme mahdollisuuden niille, jotka haluavat oppia.

Hannu: Minulla on jossain tallessa valokuva äidinäidistäni, joka joskus 1910-luvulla poseeraa yhdessä ystävättärensä kanssa – kumpikin hienossa leningissä ja upouuden naisten polkupyörän kanssa. Harva yksittäinen kapine on samalla tavalla edistänyt suomalaisten naisten itsenäistä ja tasa-arvoista elämää kuin polkupyörä, joka vapautti heidät liikkumaan itse ja omilla ehdoillaan.

Jonna: Oli hienoa nähdä näiden naisten into oppia ja halu tehdä töitä sen eteen, vaikka alussa selvästi monia pelotti paljon. Ei siinä pienet kolhut paljon haitanneet. Tarkennuksena vielä tuohon kysymykseen, kuinka kauan menee oppimiseen: Parissa tunnissa ei vielä pääse siihen, että voisi liikenteeseen lähteä, mutta nopeimmat oppijat (ne jotka olivat ehkä joskus lapsena kokeilleet) kyllä alkoivat jo olla lähellä.

Matti: Hienoa, että taas tusina ihmistä on päässyt kokemaan ihmisen ja koneen täydellisen liiton, ihmeen joka luo loputtomasti onnea ja iloa.

“Let me tell you what I think of bicycling. I think it has done more to emancipate women than anything else in the world. It gives women a feeling of freedom and self-reliance. I stand and rejoice every time I see a woman ride by on a wheel…the picture of free, untrammeled womanhood.” Susan B. Anthony