Miika Nousiaisen viime syksynä ilmestynyt Metsäjätti on kirja, jota olin odottanut kauan. Paperitehtaan varjossa kun olen omat 18 ensimmäistä vuottani kasvanut. Kirja, joka jonkun oli kirjoitettava. Onneksi aiheeseen tarttui juuri Nousiainen, jonka lausetta ja tekstiä niin mielellään luen. Nousiaisen uusimman teoksen odotus oli meillä kotona muutenkin korkealla, ostimme Apukuskin kanssa toisistamme tietämättä molemmat tuon saman kirjan.
Metsäjätti on kertomus Törmälästä, puunjalostusteollisuudesta riippuvaisesta suomalaisesta paikkakunnastakunnasta, jossa eivät riitele asiat vaan ihmiset. Se on älykäs, mustalla huumorilla hivelty tarina yhteiskunnasta. Samalla se on yksilön kehitystarina ja niin totta kuin tarina voi totta olla. Fiktiivisen kirjan henkilöt ja asetelmat ovat todellisia ja oikeita. Laitan taas tämän kirjoituksen loppuun linkkejä varsinaisiin kirja-arvosteluihin, minä poimin tähän juttuun blogini mukaisesti vain Nousiaisen kirjallisia polkupyöriä. Aloitan parhaasta.
Pasi on poika, joka lähti pois Törmälästä, opiskeli ekonomiksi ja jätti menneisyyden taakseen. Kunnes työ toi nuoren miehen takaisin Törmälään. Janne, Pasin paras kaveri, jäi Törmälään elämään melko törmäläläisittäin. Kävi tehtaalla töissä, söi eineksiä ja joi viinaa, joskus enemmän, viime aikaoina vähemmän. Janne on fiksu mies ja jo koululaisena taitava ja nokkela kirjoittaja. Unelmaa toimittaja ammatista hän piti yllä lähettämällä Pirkka-lehteen niksejä. Jannen helmi oli tämä:
”Ilman housuja pihaan vatsalleen sammuneen miehen persvakoa voi käyttää mainiosti pyörätelineenä.”
Tähän niksiin aikuistuneet Pasi ja Janne palaavat, kun Pasi on työnsä puolesta tehostamassa Tömälän tehtaan toimintoja.
”Niksi metsäyhtiön johtajalle. Säilyttämällä tuotantoa pienillä paikkakunnilla säästät ihmisten työpaikat ja heidän ihmisarvonsa ja sitä kautta estät heitä alkoholisoitumasta. Pyörätelineen joudut hankkimaan jostakin muualta…”
Kovin montaa kertaa ei Nousiaisen tarvitse polkupyörää ja pyörätelinettä mainita, kun ne jo jäävät taustakuvaksi lukijan mieleen. Pyörätelineet kerrostalojen pihalla, yhden sellaisen viereen Pasin äiti tuupertuu sydänkohtauksen saadessaan hauki sylissä. Pasista tulee äiditön poika. 10 markan taskuraha, jonka Pasi saa, kun hakee viikonloppuna isän pyörän baarin telineestä kotiin.
Janne eli niin kuin Törmälässä oletettiin, ei kuvitellut itsestään liikoja. Nousiaisen sanoin: ”Jannen vanhemmat oilivat oma lukunsa. Tiedän, että hekin lannistamisella ja pessimismillä vain pyrkivät suojelemaan Jannea pettymyksiltä. Mutta Jannen perheessä pessimismi oli suoranainen elämäntapa.” Kunnes loppu oli sittenkin uuden alku. Nyt taitaa minulta livetä etupyörä asfaltin reunan yli… yritänpä pitäytyä polkupyörissä. Vaikka siinä, jolla Janne pyöräili katsomaan pientä omakotitaloa, josta haaveili. Ja oli ostamassa. ”En ehtinyt ostaa sitä taloa, kiitos Pasin. Tästä se minulle vihjasi. Vai kuntotarkastus.”
Nerokas kirja, jonka luin suurella nautinnolla. Raskaasta aiheesta huolimatta nauroin, en itkenyt, siihen kiteytynee Miika Nousiaisen mestarillisuus. Murheellisessa tarinassa on myös onnellisia loppuja. Jannekin otti taas kynän käteen.
En muuten malta olla liittämättä tähän loppuun vielä muutamaa NiksiPirkan pyöräilyhelmeä: ”Sateessa pyöräillessä jalat yleensä kastuvat. Helpon ja halvan sadeasun saat, kun kierrät puutarhaletkua jalkojen ympärille ja kiinnität koko komeuden hakaneulalla”. ” Leikkaa puhjennut pyörän sisäkumi halki sisäpuolelta ja leikkaa venttiili pois. Aseta kumi uuden kumin päälle ja laita se paikoilleen. Ei puhkea renkaat enää.” ”Polkupyörän satulaan on hyvä vetää isompikokoinen vauvojen housuvaippa ja näin saat nauttia pyöräilystä
kuivin takamuksin,( vaippa imee satulasta tulevan veden.)” 😀
Helsingin Sanomat 29.9.2011: Vihreä kulta muuttui myllynkiveksi
YLE 26.10.2011: Nousiaisen Metsäjätti on kansan terapiaa
Savon Sanomat 29.9.2011: Metsäjätti
Kaiken voi lukea -blogi 17.12.2011: Metsäjätti
Demari 20.10.2011: Metsäjätti – ei aika mennyt koskaan palaa
-mip- 