Elokuu. Yllättävä. Hiljaisuuden aikaa. En ole nähnyt viikon fillareita teitteni varrella, vaikka niitä on varmasti ollut.
Palaan kesämuistoon, kun huomasin Poleon kylässä pohjoisessa Italiassa puuhun nojaavan tutun fillarin.
Noin vuosi sitten Padovan yliopistosta Helsingin yliopistoon vaihtoon tullut opiskelija osti itselleen muutamalla kympillä fillarin. Pyörä oli hyvä, ja siitä tuli talven mittaan läheinen. Niinpä se muutti muun muuttokuorman mukana Italiaan, vaikka kuljetus taisi maksaa enemmän kuin pyörä. Toisaalta, pyörän arvo oli jo noussut, sillä oli merkittävää tunnearvoa.
-mip- 